Ruokaan liittyy asioita, jotka suututtavat lähes yhtä paljon kuin se, kun joku kävelee hiihtoladulla. Myönnän, että verenpaineeni nousee joka kerta, kun kuulen jonkun toteavan, että prosessoitu ruoka on aina pahasta. Tai miettivän sitä, voiko urheilija juoda rasvatonta maitoa. Tai laukovan, että urheilijan jos kenen ei kuuluisi syödä eineksiä, vaan puhdasta ruokaa.

Tunnistaako joku kuulleensa tällaisia ajatuksia? Tai myöntääkö joku itse ajattelevansa näin? Ja onkohan tilanne nyt oikeasti ihan näin?

Olen huomannut, että kyseiset ajatusmallit ovat melko yleisiä urheilijoiden keskuudessa. Lähes yhtä usein huomaan, että perustelut prosessoidun ruoan ja einesten välttelylle ovat ontuvat ja tunnepitoiset. Minua lähinnä ihmetyttää, miten prosessoitua ruokaa on ylipäätään mahdollista vältellä – kaikki ruoankäsittely ja -valmistaminen kun on prosessointia. En minä ainakaan halua syödä juureksiani multaisina, viljoja suoraan pellosta tai lihaa raakana.

Prosessoinnin asteet toki vaihtelevat. Toisessa laidassa on minimaalisesti käsiteltyä ruokaa (esim. pestyt ja pakatut hedelmät ja salaatit) ja toisessa ultraprosessoitua ruokaa (esim. kananugetit, karkit ja energiajuomat). Juuri näitä ultraprosessoituja elintarvikkeita ei ruokavalioon kannata ylen määrin kuulua, sillä ne ovat usein myös ravintoaineköyhiä ja varsin energiapitoisia. Silti kaikkien prosessoitujen tuotteiden vältteleminen on sekä typerää että mahdotonta – tapahtuuhan prosessointia myös kotona, valmistitpa sitten mitä tahansa ruokaa.

Löysin äskettäin Facebookista videon, jossa pikajuoksija Samuli Samuelsson esittelee ruokapäiväkirjaansa yhden treenipäivänsä osalta. Hän tähtää Suomen nopeimmaksi juoksijaksi ja tiedostaa sen, että tämä vaatii paljon treeniä, lepoa ja oikeanlaista ravintoa. Yksittäinen päivä ei toki kerro kaikkea kenenkään ruokavaliosta, mutta kyseisellä videolla miehen syöminen vaikuttaa säännölliseltä ja monipuoliselta. Jokaiselta aterialta löytyy mukavasti hiilihydraatin ja proteiinin lähteitä sekä kasviksia, marjoja tai hedelmiä. Pehmeää rasvaakaan ei ole unohdettu.

Kuitenkin somesta löytyi heti myös kommentteja kyseiseen videoon. Niissä pohdittiin sitä, että urheilijan ei pitäisi syödä eineksiä, vaan ruokaa, josta saa kunnollista energiaa. Tämän tekstin ei ole tarkoitus olla puolustuspuhe eineksille. Ei suinkaan. Mutta toivoisin, että se herättäisi ajattelemaan, että ei ruoan käsitteleminen automaattisesti huononna sitä.

Itse asiassa esimerkiksi proteiinien imeytyminen voi parantua, kun proteiinit ovat esimerkiksi kuumennuskäsittelyn ansiosta osittain denaturoituneet. Tai pakastekasvis voi todellisuudessa olla paljon tuoreempi kuin pakastamaton versio. Esimerkiksi suomalaisten elintarvikeyritysten pakasteherneiden tulee olla pakastettuna pusseissaan parin tunnin sisällä siitä, kun ne on poimittu. Pakastaminen lisäksi tuhoaa vitamiineja vain vähän. Voikin miettiä, valitseeko esimerkiksi talvella kesästä asti varastossa pikkuhiljaa nahistuneen porkkanan, vaiko kasviksia pakkasesta.

Harvempi meistä ehtii jokaisena päivänä kauppaan tai valmistamaan jokaisen ateriansa alusta asti itse. Nykyaikaisen elintarviketeollisuuden ansiosta meidän ei näin tarvitsekaan tehdä.

Yksi eineksistä, jonka urheilija kyseisen videon aikana nauttii, on suomalaisen elintarvikeyrityksen valmistama ohrapuuro. Puuron ainesosat ovat järjestyksessään: täysmaito, vesi, ohrasuurimo ja jodioitu suola. Kun itse valmistan ohrapuuroni, sen ainesosat ovat järjestyksessään: täysmaito, vesi, ohrasuurimo ja jodioitu suola. Minun on vaikea ymmärtää, miksi kyseisen puuron nauttimisesta eineksenä pitäisi potea huonoa omaatuntoa.

Eikä videolla ollut oikeastaan muitakaan sellaisia eineksiä, joiden syöminen olisi kiellettyä. Kävin katsomassa kaikkien videolla esiintyvien einesten ravintosisällöt ja ainesosaluettelon ja ilolla totesin, että nehän ovat itse asiassa melko lyhyitä. Uskon, että muilla valmistajilla tilanne on samanlainen. Tämä kertoo siitä, että elintarvikeyritykset oikeasti vastaavat kuluttajien toiveisiin ja kantavat vastuutaan siitä, että suomalaisille on tarjolla myös terveellisempiä, valmiita vaihtoehtoja.

Mahdollisimman puhtaan ruoan tavoitteluun liittyy myös useita koomisia piirteitä, joista nostin tähän omat suosikkini.

Maito on usein valokeilassa, kun puhutaan prosessoidusta ruoasta. Varsinkin rasvatonta maitoa haukutaan jos jonkinlaiseksi valkoiseksi värjätyksi litkuksi. No, se nyt ei onneksi todellakaan pidä paikkaansa. Huvittavaa on myös se, että usein juuri rasvatonta maitoa parjataan siitä, kun se on niin prosessoitua. Itse asiassa eri maitolaaduista rasvaton maitohan on se kaikista vähiten prosessoitu versio. Maidon käsittelyn alkuvaiheessa täysmaidosta erotetaan maidon rasvaosa, jolloin jäljelle jää kermaa ja rasvatonta maitoa. Rasvaisemmat maitolaadut saadaan, kun rasvattomaan maitoon lisätään tarvittava määrä kermaa.

Raakamaito ja raakasuklaa ovat usein myös esillä, kun puhutaan puhtaan ja aidon ruoan puolesta. Maidon lämpökäsittelylle on oikeasti syynsä. Käsittelemättömässä raakamaidossa voi esiintyä niin monia vakaviakin taudinaiheuttajia (esim. listeria ja salmonella), etten ymmärrä, miksi niitä ehdoin tahdoin pitäisi hankkia elimistöönsä. Raakasuklaan ”raakuudesta” puolestaan voi olla montaa mieltä. Nimittäin kaakaoplantaaseilla kaakaon siemeniä fermentoidaan ja kuivataan auringossa lämpötiloissa, jotka voivat helposti kohota yli 40 asteen. Tätä yleensä pidetään lämpötilarajana, jota korkeammissa lämpötiloissa raakaruoan ainesosia ei saa käsitellä.

Yksi ikuisista inhokeistani on gojimarja. Jos syö puhtaasti ja terveellisesti, miksi ihmeessä ruokavalioon pitää kuulua kaukaa ulkomailta tuotuja kuivattuja marjoja. Varsinkin, kun kyseisten marjojen puhtautta voi pitää varsin kyseenalaisena. Olen ymmärtänyt, että ne jäävät usein tullin haaviin, koska sisältävät niin paljon torjunta-aineita. Olisiko järkevämpää suosia superfoodina ihan omien metsien mustikoita, lakkoja ja karpaloita? Niistäkin kun valitettavasti jää valtaosa metsiin poimimatta.

Gojimarjojen rinnalle uudeksi inhokkisuosikiksini ovat nousseet chia-siemenet. Kyseessä on uuselintarvike, jolla ei Euroopassa ole vielä kovin pitkää käyttöhistoriaa, eikä sen turvallisuudestakaan olla ihan varmoja. Myös näitä siemeniä myydään superfoodina. Mikäli iltapäivälehtiin on uskominen, niihin kuitenkin liittyy myös ruokamyrkytysriski, ja voivatpa ne vettä sitoessaan ja turvotessaan ilmeisesti tukkia myös ruoansulatuskanavan. Oli miten oli, myös näille löytyy ihan varmasti korvaavia tuotteita muualtakin kuin Keski-Amerikasta asti tänne raahattuna.

Ja vielä viimeisenä – lisäaineet. Monessa elintarvikkeessa niillä on ihan oikeasti tarkoituksensa, eikä niiden liiallisessa varomisessa ole mitään järkeä. Esimerkiksi lihatuotteet ovat huomattavasti turvallisempia, kun niissä on säilöntäaineita, jotka heikentävät vaarallisten ruokamyrkytysbakteerien kasvuolosuhteita. Sitä paitsi, kaikki EU-alueella käytetyt lisäaineet ovat tutkittuja ja nykytiedon valossa turvallisiksi todettuja. Kun syö monipuolisesti, minkään yksittäisen lisäaineen saantimäärä ei pääse nousemaan liian suureksi. Jos lisäaineita haluaa vältellä, kannattaa ruokavaliosta jättää pois juurikin ne ultraprosessoidut tuotteet, joissa myös hyödyllisten ravintoaineiden määrä on varsin pieni.

Ruokavalio on kokonaisuus. Yksittäiset valinnat eivät sitä automaattisesti huononna tai paranna. Terveelliseenkin syömiseen mahtuu heikompia valintoja, kunhan ruokavalio on pääosin kunnossa. On kaksi kuvaa, jotka urheilijoiden haluaisin muistavan syömisiään suunnitellessa.

Toinen on urheilijan lautasmalli. Ja toinen on ruokakolmio. Jos ruokaa syö näissä suhteissa ja tekee ruokavalinnat ruokakolmion pohjalta, pääsee todennäköisesti jo pitkälle.

urheilijan lautasmalli
Urheilijan lautasmalli. Lähde: UKK-instituutti/ http://www.terveurheilija.fi
https://i1.wp.com/syohyvaa.fi/wp-content/uploads/2014/02/Ruokakolmio_ilman-otsikkoa1.jpg
Ruokakolmio. Lähde: Valtion ravitsemusneuvottelukunta/ Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014.
Mainokset