Jännitystä, iloa ja riemua, onnenkyyneleitä, liikutusta, urheilun draamaa, huutoa, pettymystä, muita urheiluhulluja, yhteishenkeä, loistavaa tunnelmaa niin paikan päällä kuin TV:n välityksellä – näitä kaikkia tarjosivat Lahden kotikisat 2017. Viimeisen kahden viikon ajan Lahti on ollut päällimmäisenä mielessä ja nyt kisojen jälkeen onkin pieni tyhjiö – eikö enää ajetakaan Lahteen ja eikö telkkarista tulekaan kisoja? Vielä kerran halusin syventyä Lahden muistoihin ja kokosin tähän top10-asiat, jotka kisoista jäivät mieleen. Idean poimin eilisestä Hesarista, jossa on heidän listauksensa kymmenestä asiasta, joista kotikisat tullaan muistamaan.

1 Loistava tunnelma

Pääsin seuraamaan kisoja Lahteen neljänä päivänä: sprinttitorstaina, skiathlonlauantaina, naisten viestin torstaina sekä kisojen päätöspäivänä, kun ohjelmassa oli miesten kuninkuusmatka. Kisoista jäi mieleen erittäin positiivinen tunnelma. Yleisö kannusti kaikkia ja antoi valtavan tuen suomalaisille. Monet norjalaiset hiihtokisat kokeneena voin sanoa, ettei tunnelma todellakaan yhtään kalpene edes Holmenkollenin kisojen tunnelman rinnalla. Vastaavaa kuin Lahden innostunut ja kannustava kisatunnelma en ole muualla päässyt kokemaan.

2 Ylen lähetykset

Koska joka päivä ei Lahteen saakka jaksanut matkustaa, piti Yle huolen siitä, ettei se ollut edes tarpeellista. Jään kaipaamaan Talvistudioita, pitkiä tv-lähetyksiä, urheilijoiden ja valmentajien haastatteluja, asiatuntijoiden kommentteja sekä mainioita selostuksia. Kisoja oli ilo seurata Ylen kanavilta.

3 Stadionin takakaarre

Mikä määrä pettymystä, huuhtoa, surua ja raivoa voikaan osua niin lyhyelle kisaradan pätkälle? Maalisuoran alku koitui liian monen suomalaisen kohtaloksi, mutta etenkin Iivon ja Iversenin kolarointi jäi ikuisesti mieleen. Valtava jännitys ja kannustus täytti kotisohvan, kun Iivo nousi kohti Tuplatunneleita, jännitys kiristyi entisestään Inkkarikukkulalla, J-mutkassa ei enää voinut istua sohvalla. Kaikki näytti täydelliseltä – melkein loppuun saakka. Noin viikko tapahtuneesta voi jo todeta, että ilman urheilun draamaa urheilu ei olisi urheilua.

4 Iivon kultamitali

Parisprintin pyllähdyksen ja täydellisen pettymyksen jälkeen tuntui niin oikealta, että Iivo voitti kultaa päämatkaltaan. Ja millä tavalla vielä! Kisa oli alusta saakka Iivon hallinnassa. On upeaa, että maajoukkueessa on Iivon kaltaisia nuorehkoja urheilijoita vastaamaan myös tulevaisuuden hiihtotoiveisiin, sillä kylmä faktahan on se, että Suomen maajoukkueen keski-ikä on niin korkealla, että moni urheilijoista lopettaa viimeistään kahden vuoden päästä.

5 Iivon haastattelut

Jostain syystä juuri Iivon haastattelut nostivat kylmiä väreitä, niin pettymysten kuin onnistumisten jälkeen. En selvinnyt 15 km maalisuorasta sekä mitalistien ja Iivon läheisten haastatteluista pyyhkimättä kyyneleitä poskilta. Urheilu todellakin herättää tunteita niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka urheilija on se, joka työn tekee ladulla, oli hienoa, että Iivo heti haastattelun kärkeen halusi kiittää myös taustajoukkojaan ja rakkaitaan. Paraskaan urheilija ei pärjää yksin, vaan tarvitsee ympärilleen välittäviä ihmisiä. Kuten Iivokin totesi, huonoina hetkinä ihmisiä ympärillä on ollut vähemmän, mutta ne jotka siellä silloin tukevat, ovat niitä, jotka oikeasti välittävät.

6 Matin pronssi

Matin pronssi oli upea saavutus suomalaisessa hiihdossa. Oli hyvä päätös lähteä vielä kisojen viimeisenä päivänä Lahteen ja nähdä paikan päällä, kun Suomi sai kisoista mitalin. Varmasti jokainen hiihdon ystävä on nähnyt Reijon kommentit Matin hiihdosta, mutta ne on vielä pakko linkata tähän. Päävalmentajamme reaktio kuvastaa sunnuntain fiilistä parhaimmillaan.

7 Ruuhka

DSC_0281Eivät kisat pelkkää hymyä ja auringonpaistetta olleet, vaikkakin edellä mainittujen määrä oli niin suuri, että ne jättivät vastoinkäymiset melko nopeasti varjoonsa. Kisojen ensimmäisenä lauantaina lähdimme kisapaikalle mielestämme hyvissä ajoin – mutta jouduimme silti seuraamaan suurimman osan kisasta puhelimen näytöltä Lahden moottoritiellä. Liikenne oli aivan tukossa ja matkan viimeiseen kymmeneen kilometriin kului aikaa reilusti yli tunti. Onneksi paikallisvaistoa oli sen verran, että heti moottoritieltä päästyämme muutimme radikaalisti reittisuunnitelmaa, saimme auton lähelle kisakeskusta, juoksimme loppumatkan stadionille ja ehdimme näkemään loppuratkaisut naisten kisasta – osittain. Emme olisi ehtineet enää katsomoon sisälle, mutta pikkuveli oli riittävän pitkä kurkkimaan katsomon aitojen yli, minun pituuteni ei tähän riittänyt. Onneksi selostuksista kuuli kuitenkin kaikista tärkeimmän – Krista toi Suomeen hopeaa. Koska kisapäivä oli loppuunmyyty, oli turha kuvitellakaan saavansa alueelta ruokaa tai pääsevänsä edes vessaan. Mutta olipahan ainakin kisatunnelmaa!

8 Median luomat huonot fiilikset

Suurin ihmetys kisojen aikana oli se, miksi mediassa edelleen piti palata Lahden 2001 tapahtumiin? Näistä kisoista on 16 vuotta aikaa ja urheilijat sekä urheilijoiden taustajoukot ovat viimein saaneet karistettua dopingmörön harteiltaan. Onko sitä jatkuvasti pakko nostaa sinne takaisin, kun syytä ei ole? 16 vuotta! Luulisi, että siltä ajalta keksisi jo jotain muutakin sanottavaa. Toinen ikävä uutisointi liittyy tappeluun Suomen huollon ja nimeltä mainitsemattoman urheilijan välillä. Oikeasti, huolto tekee kyllä kaikkensa suksien eteen, on tosi mautonta haukkua huolto lyttyyn tv-haastattelussa.

9 Suomen syttyminen hiihtourheilusta

Kun on itse henkeen ja vereen hiihtohullu, kuten myös suurin osa läheisimmistä ihmisistä, elää melkoisessa hiihtokuplassa. Kisojen aikana olikin upeaa nähdä, että kyllä kisoista syttyivät muutkin kuin tällaiset perinteiset hiihtoniilot. Hiihto kiinnostaa koko kansaa, sen pystyi näkemään kisayleisöstä, kisojen miljoonayleisöistä tv:n välityksellä ja muun muassa jopa ei-niin-hiihtohullujen kavereiden Facebook-päivityksistä. Ja mikä ele, että presidenttikin seurasi kisoja, onnitteli urheilijoita ja jopa soitteli urheilijoille!

10 Kisojen vaikutus muihin

Valmentajana ja tulevaisuuden hiihtotähtien kasvattajana ilahduin valtavasti siitä, mikä vaikutus kisoilla oli omiin valmennettaviin sekä muihin hiihtäjiin. Kun Iivo keskiviikkona otti kultaa, oli sää mitä kamalin Espoossa. Vettä ja räntää satoi kaatamalla. Silti ladulla tuli vastaan perheitä, jotka olivat lähteneet hiihtämään lastensa kanssa juuri sinä päivänä, koska Suomi sai hiihdosta kultaa! Viimeisen kahden viikon aikana treeneissä on ollut myös yksi puheenaihe ylitse muiden: Lahden kisat. Näittekö sen kaatumisen, näittekö sen venymisen, kuka oli paikalla eilen, kuka menee huomenna Lahteen? Turhia höpinöitä ei treenien jälkeen jääty vaihtamaan, koska kaikilla oli kiire katsomaan palkintojenjakoja.

Onneksi Suomi sai vuoden 2017 kotikisat. Toivottavasti kotikisojen tunnelmasta päästään nauttimaan vielä joskus tulevinakin vuosina. Vain yksi asia kisoihin liittyen jäi omalta osaltani harmittamaan. Antti Tuiskun keikalle olisi pitänyt päästä 😀 Jos kisojen jälkeen jäi pieni henkinen hiihtokisatyhjiö, täyttynee se lähiviikonloppuina Vierumäellä ja Rovaniemellä Nuorten SM-kisoissa tulevaisuuden Niskasia ja Pärmäkoskia seuratessa. Ai niin, ja maailmancup jatkuu jo huomenna Drammenissa!

DSC_0285