Tulin eilen kotiin vaelluslomalta Norjasta. Taas Norjasta, voisi tähän joku todeta. Viime vuosina nimittäin lähes kaikki ulkomaanmatkani ovat suuntautuneet Norjaan. Tähän on muutama yksinkertainen syy: rakastan Norjaa, sinne on helppo matkustaa, minulla on siellä hyviä ystäviä ja lisäksi asuin siellä vuoden 2011-12. Lähdin aikanaan vaihto-opiskelemaan Norjaan, koska uskoin maan sopivan hyvin ulkoilmaurheilijalle. Olin oikeassa. Ohessa on pieni matkakertomus kesän reissuista sekä muutamia suosituksia niin hiihtoa kuin vaellusta varten Norjassa. Ehkä joku muukin voisi tekstin luettuaan inspiroitua naapurimaastamme ja valita sen seuraavaksi aktiivilomakohteekseen.

Tänä kesänä olen käynyt kolmesti Norjassa. Touko-kesäkuun vaihteessa Team EHS:n ja Teme Ski Teamin leirillä Sognefjelletissä, juhannuksena ruotsalais-norjalaisissa juhannusjuhlissa ystäväni luona Oslon lähellä ja nyt vaellusreissulla Hardangerviddassa. Alkukesän leiri oli aivan täydellinen (paras leiri, jolla olen koskaan ollut) ja lisäsi valtavasti niin urheilijoiden kuin valmentajan motivaatiota. Olosuhteissa ja säässä oli pelkkää kehuttavaa – en ole koskaan ollut noin pitkää aikaa vuoristossa ilman sumua ja vesisadetta. Latua oli Sognefjellshyttan alueella noin kahdeksan kilometriä, joten kovin montaa kertaa ei samaa pätkää tarvinnut hiihtää yhden lenkin aikana. T-paidassa ja shortseissa tarkeni ladulla hyvin, mutta latu ei silti pahasti mössööntynyt lämmöstä. Samaan aikaan kanssamme leireili myös suomalaisia huippuhiihtäjiä, sekä mm. Norjan maajoukkue. Treeniseura oli siis taatusti kovaa! Suuri osa suomalaisista hiihtäjistä osallistui leirimme harjoituksiin, mikä oli mukavaa, sillä Espoon hiihtäjät saivat tästä hyvää harjoitusvastusta ja -seuraa. Valmentajan näkökulmasta oli mukavaa tutustua uusiin hiihtäjiin ja nähdä heidän harjoitteluaan.

Skjoldenista, vuonon rannalla sijainneen majoituksemme edestä lähteneet rullahiihtomaastot olivat myös jotain ihan muuta kuin Suomessa. Urheilijat saattoivat hiihtää parikin tuntia pelkkää ylämäkeä, minkä jälkeen valmentajat kuskasivat heidät turvallisesti alas. Tällaisista mäistä ei voi kuin haaveilla kotona. Koska näistä maastoista haluttiin ottaa kaikki irti, keskittyi leiri pääasiassa hiihtoon ja rullahiihtoon – siis mäkeen ja määräharjoitteluun. Totta kai ohjelmaan mahtui myös juoksua, salia, kuntopallon heittoa ja rantalentopalloa. Valmentajalle myös jalkalenkkimaastot tulivat varsin tutuiksi, koska selässäni tuolloin ollut välilevyn pullistuma ei ollenkaan tykännyt perinteisen hiihdosta tai rullahiihdosta. Selälle parasta oli mäkisessä maastossa kävely – ja sitä maastoahan Norjassa riittää. Oli mukavaa, että sykkeet pysyivät jopa lähellä aerobista kynnystä ihan vain kävellessä. Tästäkään on kotimaastoissa turha muuta kuin haaveilla.

Mäkiä tuli kiipeiltyä myös juhannusreissun yhteydessä tehdyillä lenkeillä sekä viime viikon vaelluksella. Vaikka kyseinen reissu tehtiin täysin ilman sykemittaria ja veren makua suussa, sai sillä jalat siitä huolimatta hyvään jumiin. Teimme reissun aikana pelkästään päivävaelluksia, sillä sateinen sää ei houkutellut yhtenäiselle pitkälle vaellukselle, vaikka Norjassa vaellusmökkien verkosto mahdollistaakin sen, että vaatteet olisi yön aikana saanut kuivattua sisätiloissa. Kaikissa näissä mökeissä on vähintäänkin keittiö ja sänkyjä, osasta on mahdollista ostaa myös lämmintä ruokaa. Viime viikolla kaikista hienoin, kuten myös raskain vaellus oli 22 km pituinen reissu Trolltungalle (ks. jutun kuva). Maisemat olivat uskomattomat, vaikka kielekkeen reunalla vähän huimasikin!

Lisää tietoa Norjan vaellusmahdollisuuksista ja reittien suunnittelusta löytyy täältä:

http://www.ut.no/

Tässä lisäksi hyväksi todettuja paikkoja hiihtoa ja vaelluksia varten. Rullahiihtäjiä Norjassa näkee lähes joka tienpätkällä, joten siihen en erityisempiä suosituksia kirjoitellut. Jos lähtee mäkiseen maastoon, kannattaa olla mukana kuski, sillä alamäissä vauhti kasvaa melkoisesti.

Testattuja ja hyväksi todettuja hiihtopaikkoja:

  • Sognefjellet (parhaimmillaan alkukesästä – keväällä tie on lumen takia suljettu, mutta loppukesästä lumi on jo sulanut ladultakin)
  • Holmenkollen + muut Oslon alueen latupohjat (näitä on paljon ja julkisilla kulkuneuvoilla pääsee helposti lähelle!)
  • Drøbak (Oslosta n. 40 km etelään, tykkilumilatu)
  • Skeikampen (Lillehammerista n. 40 km pohjoiseen, pääsee hiihtämään jo melko aikaisin, esim. vuonna 2015 marraskuun puolivälissä)
  • Sjusjøen (Lillehammerin lähellä, tykkilumilatu)
  • Geilo (n. 200 km Oslosta)

Testattuja ja hyväksi todettuja vaelluspaikkoja:

  • Sognefjellet + ympäristö (etenkin Norjan korkein huippu Galdhøpiggen (2469 m) on näkemisen arvoinen, samoin yö Fannaråkhyttassa ja sen jälkeinen jäätikkövaellus ovat kokemisen arvoisia)
  • Lofootit (uskomattomat maisemat)
  • Bergen
  • Hardangervidda (paljon hyviä päivävaellusmahdollisuuksia tai vaihtoehtoisesti pidempi vaellus mökiltä mökille). Lähellä sijaitsevat myös mm.:
  • Odda (22 km vaellus Trolltungalle ja takaisin on maisemiltaan yksi hienoimmista reissuista, joita olen koskaan kokenut)
  • Finse-Flåm (joko kävellen tai pyörällä)
  • Stavanger (päivävaellus Preikestoleniin täytyy sisällyttää ohjelmaan, tällaista ei voi kokea muualla, ks. kuva alla)

IMG_1618