Minulle ehdotettiin pari vuotta sitten, että alkaisin kirjoittaa omaa blogia. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta tosi paljon, mutta siitä huolimatta asiaa piti näköjään pohtia jokunen hetki. Nyt kuitenkin alkoi tuntua siltä, että kirjoittamisen aiheita olisi niin paljon, että miksei niistä blogikin syntyisi. Hiihto ja valmennus valikoituivat helposti aihevalinnaksi, vaikka uskallan väittää, että esimerkiksi leivontablogikin olisin yhtä hyvin voinut perustaa. Hiihto ja valmennus täyttävät varsinkin talvisin lähes kaikki arki-illat ja viikonloput – oikeastaan kaiken vapaa-ajan. Sellaisesta, mikä on lähellä sydäntä, on myös helppo kirjoittaa. Blogi tuleekin käsittelemään urheilua niin valmentajan kuin kestävyysurheiluhullun näkökulmasta. Haluan osaltani olla mukana viemässä Suomen hiihtokulttuuria avoimempaan suuntaan ja siksi päätinkin kirjoittaa blogia omalla nimelläni, enkä minkään mystisen nimimerkin takaa.

Valmennan tällä hetkellä Suomen mittakaavassa isoa nuorten hiihtäjien ryhmää Espoossa, minkä lisäksi minulla on henkilökohtaisia valmennettavia niin kyseisessä ryhmässä, kuin sen ulkopuolella. Itse hiihdin kilpaa nuorempana, mutta mielestäni sen ihan oman juttuni hiihdon parista löysin vasta suhteellisen myöhään, eli selvästi yli parikymppisenä. Se oma juttu on pitkät matkat – mitä pidempi kisamatka on, sitä parempi. Alle 40 kilometrin kilpailut jätän suosiolla niille, jotka pääsevät käyntiin niin lyhyellä matkalla.

Se aika, jota en käytä valmentamiseen, menee pitkälti ravitsemustieteen jatko-opintojen parissa. Myös väitöskirjani liittyy tiiviisti urheiluun, sillä tutkin siinä nuorten kestävyysurheilijoiden ja heidän valmentajiensa ravitsemusosaamista. Tutkimuksen tuloksia saattaakin olla esillä myös tässä blogissa, kun sen aika tulee. Pitkä ja huolellinen blogiin liittyvä alkuverryttely on siis takana ja on aika astua lähtösuoralle. Tästä se nyt lähtee – pysy kuulolla juuri sinä, jolle urheilu ja valmentaminen on myös sydämen asia!

Mainokset